Isältä pojalle

 

Kultaseppämestari Tarkkasen perheyrityksellä on tänä vuonna syytä erityisen suureen juhlaan; yritys täyttää lokakuussa hulppeat 50 vuotta.

Yrityksen perusti vuonna 1955 kultaseppämestari Unto Tarkkanen. Sukupolvenvaihdos tapahtui 1994, kun hänen poikansa, Mika Tarkkanen, osti yrityksen. He ovat ainoat isä ja poika Suomessa, jotka molemmat ovat kultaseppämestareita.

Mika Tarkkanen kertoo yrityksen 50-vuotispäivien olevan sekä henkisesti että fyysisesti tärkeä etappi sekä yritykselle että hänelle itselleen. Nyt on aika katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä seuraavaksi ja tarvittaessa tarkistaa kurssia.

Suuria mullistuksia ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä perinteet velvoittavat.

Mika näkee myymälän jatkossakin kehittyvän käsi kädessä Arabianrannan kanssa.

Painopistealueet tulevat pysymään samoina kuin nyt: tilaus- ja korjaustyöt, liikelahjat ja erikoisryhmien tuotteet kuten esimerkiksi poliisien ammattisormukset.

Uuttakin on luvassa, poika Tarkkanen aikoo elvyttää yrityksen oman luokkasormustuotannon, joka ”Hiipui pois 1980-luvulla, kun collegepaidat valtasivat opiskelijoiden mielen”.

Nuorna vitsa väännettävä

---

  Luokkasormuksilla on Mikalle aivan erityinen, henkilökohtainen merkitys. Mika Tarkkasen kultaseppäura alkoi jo lastentarhaikäisenä, 5 –vuotiaana.

Mika tuli aina tarhasta päästyään suoraan isänsä kultasepänverstaalle kumittamaan puhtaiksi ns. koontilistoja. Verstas sijaitsi tuolloin samassa talossa kuin nykyisinkin.

Listat olivat tukevalle paperille tehtyjä lomakkeita, joihin merkittiin lyijykynällä se, kuinka monta luokkasormusta oli mitäkin kokoa tilattu. Tarkkana oli oltava ja siksi tilauksen valmistuttua vanhat määrätiedot kumitettiin pois ja lomakkeet käytettiin uudelleen. Kunnes ne kuluivat puhki ahkeran pojan käsittelyssä.

Viisivuotias Mika oppi työn nopeasti ja alkoi melko pian kyllästyäkin. Taisi pojan mielessä myös herätä epäilys siitä, että isä olisi antanut hänelle toisarvoista työtä.

Mika ryhtyi tuumasta toimeen ja meni isänsä puheille vaatimaan: ”Saisinko oikeaa työtä”. Ylennys tuli ja hän sai alkaa ”tehdä” sormuksia.

Myöhemmin hänelle on selvinnyt, että joku teki sormukset uudelleen. Tuolloin hän kuitenkin uskoi niiden menevän asiakkaille asti.

 

 

Myymälä

 

---

Kultaseppämestari Tarkkasen myymälä-työhuone on nähtävyys sinänsä.

Onko kyseessä paja, ateljee, työhuone vai verstas?  ”Kyllä tämä minun mielestäni on verstas tai no ateljee... aika kiva tää on” sanoo Tarkkanen ja jatkaa ”meiltä saa hyvää, henkilökohtaista palvelua ja mestarillisia tuotteita tunteella”.

Kova kolmikko

---

Tarkkasen verstaalla työskentelee myös kaksi muuta kultaseppää: Janne Ehrukainen ja Peter Holmström. He ovat itsenäisiä yrittäjiä, mutta samalla Tarkkasen siipien suojassa.

Nuoret yrittäjät saavat vanhemmalta kollegaltaan valmiit kontaktit ja yrittämisessä tarvittavaa tietotaitoa. Järjestelmä on toiminut hienosti kenties siksi, että jokaisella on oma roolinsa ja kaikilla samanlainen palava innostus alaan.

Tarkkasen verstaalla on ollut harjoittelijoita Kelloseppäkoulusta.

Kultaseppämestari vinkkaa, että myös Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden kanssa voisi löytyä yhteistyömahdollisuuksia: ”Tervetuloa vaan meille työharjoitteluun tai lopputöitänne tekemään!”. 

Kulta-Mikan taival

---

Palataan historiaan vielä hieman; Mikan jo tarhaikäisenä valitsema kultaura jatkui varmana ja vakaana, hengästyttävällä tahdilla:

Lukiosta päästyään hän meni oppisopimuksella isänsä liikkeeseen töihin, suoritti armeijan ja valmistui sekä kauppateknikoksi että kultasepäksi puolen vuoden sisällä.

Sen jälkeen hän luki vielä gemmologiksi ja pian myös diplomigemmologiksi. Jälkimmäinen,  kaksivuotinen kurssi, tentitään Lontoossa ja se sisältää jalokivien tunnistuksen ja ominaisuudet. Diplomigemmologit ovat kansainvälisesti arvostettuja jalokivien asiantuntijoita.

Tarinat kaupan päälle

---

Verstaassa on mielenkiintoista katsottavaa yllin kyllin ja Mikalla riittää kerrottavaa jokaisesta esineestä ja sen vaiheista.

Vitriineissä on mm. komea rivi pieniä emalilusikoita, joiden päitä koristaa värikkäät kaupunkien tai maalaiskuntien vaakunat: Forssa, Hamina, Joensuu, Jyväskylä, Häme, Varsinais-Suomi… 

Mika kertoo, että ne ovat keräilyharvinaisuuksia, jotka turkulainen Auran kultasepät on valmistanut. Vanhimmat niistä on valmistettu 50-luvulla.









Tänne ne päätyivät, kun hän osti Kultakeskuksen varaston, jonne ne olivat aikojen saatossa kulkeutuneet.

Muotit, joiden avulla lusikat on tehty, on jo tuhottu. Yhden muotin valmistus maksaa 20 000 euroa, joten niitä ei ihan noin vain enää saada lisää.

Lopuksi siirrymme verstaan keskellä, kunniapaikalla, seisovan vitriinin ääreen. Siinä ovat esillä isä ja poika Tarkkasen mestarityöt.

Upeiden mestaritöiden äärellä ei voi muuta kuin todeta, että ei ole omena kauaksi puusta pudonnut, mestareita molemmat.

www.tarkkanen.fi


Teksti ja kuvat: Anneli Velho
23.5.2005