Kaj Frankin kadun yrittäjät

Kaj Franckin kadusta on hyvää vauhtia kehittymässä varsinainen Business Street.  Osa kadun varrella työskentelevistä pienyrittäjistä tekee töitä kotona, osa  katutason työtiloissa.


Aloitetaanpa tutustuminen kadun alkupäästä.


MERJA SAINIO, graafinen suunnittelija, Designio

Merja "Di Sainio" on bisneskadun yrittäjistä toistaiseksi ainoa, jolla on myös toimistoapulainen: Shakki-kissa, lyhytkarvainen hesyläinen, on sulostuttanut emäntänsä elämää jo useamman vuoden.

Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksessa opiskellut Merja on työskennellyt omassa firmassaan 15 vuotta. Hän  suunnittelee kaikkea, mitä voidaan painaa, muun muassa asiakas- ja ammattilehtiä. Sainio

- Minulle on tärkeää paitsi itse graafinen suunnittelu myös työn sisältö eli se, mihin työni liittyy, Merja kuvaa.

Miksi olet nyt Kaj Franckin kadulla?

- Haluan tehdä töitä silloin kun se parhaiten sujuu,  luonnollisen rytmini mukaisesti. Minulla oli ollut pitkään mielessä, että hankin oman asunnon, jossa teen myös töitä. Listasin paperille,  mitä unelmakodissani pitää olla, ja täältä löytyi paikka, jossa kaikki täsmäsi. Arabianranta ei ole nukkumalähiö mutta ei myöskään bisnesparkki. Tänne muuttaa erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ja täällä on onnistuneesti yhdistetty erilaisia asioita. On jännittävää seurata, miten alue kehittyy. Ja naapurit ovat aivan ihania.


Katutason ensimmäisen työtilan ovat lähes kirjaimellisesti valloittaneet  taloushallinnon kokeneet ammattilaiset Mervi ja Jussi.  Tarkennuksena todettakoon, etteivät he ole aviopari, mutta muita yhteisiä tekijöitä kyllä on.

MERVI KAPLAS, tilintarkastaja, KHT, TA-Audit OyKaplas

Mervillä on meneillään  toinen kierros yrittäjänä: tilitoimistoyrittäjäksi Sörkassa syntynyt ekonomifriidu ryhtyi reilu kymmenen vuotta sitten, uusi ura tilintarkastajana alkoi parisen vuotta sitten.  TA-Audit on hänen oma yrityksensä ja lisäksi hän on partnerina Suomen Tilintarkastajaverkko Oy:ssä.

Tilintarkastajan työt painottuvat talveen ja kevääseen, syksyllä on hiljaisempaa.  - Rytmin kanssa täytyy oppia elämään, Mervi luonnehtii.

Mikä toi sinut Arabianrantaan?

- Jussin vaimo on ystävättäreni, ja kun kuulin, että he muuttavat Arabianrantaan, minuunkin iski muuttovimma.  Minulla oli ollut muuttoaikeita, kun nuorempi lapsistani lähti kotoa, ja olisin joka tapauksessa etsinyt kaksion kokoista asuntoa. Olin ollut kiinnostunut Arabianrannasta jo silloin, kun aluetta alettiin suunnitella vasta paperilla.

- Kun sitten asunto löytyi ja pääsin muuttamaan, tuli mieleen,  miten mukavaa olisi, jos työpaikka olisi lähellä kotia.  Ja kun Jussi ajatteli samoin, vuokrasimme toimistotilan samasta talosta, jossa asun.

Katso myös  www.auditorsnet.fi



JUHANI SISTONEN
, kirjanpitäjä ja konsultti, Arabianrannan Tilipalvelu

Juhanin, lempinimeltään Jussin, koulutodistuksessa oli enteilevästi kolme kymppiä: konekirjoitus, kirjanpito ja käytös. Ensimmäisen kerran hän teki kirjanpitoa 45 vuotta sitten, mutta koska  osaaminen ei oikein tuntunut vakuuttavan potentiaaleja asiakkaita, nuori mies päätti hankkia muodollistakin pätevyyttä.
Sistonen
Vuosien varrella Jussi suoritti MBA-tutkinnon, perusti lisää yrityksiä ja myi toisia. Rikastuitko?
- Henkisesti ainakin, mies nauraa.

Jussin nykyinen yritys on täyden palvelun tilitoimisto.  Yhteistyö Mervin kanssa toimii hyvin sekä asiakkaiden suuntaan että sisäisesti -  he kuulemma aina ensimmäiseksi halaavat toisiaan, kun näkevät toisensa  yhteisessä työtilassaan.

Mitä mieltä olet Arabianrannasta?

  - Kolme vuotta olen täällä asunut ja kamalan hyvältä tuntuu. Lyhyet työmatkat, kaukana kaupungin melusta ja ratikka antaa kivan urbaanin fiiliksen - tosin se lopettaa kulkemisen liian aikaisin.

Seuraavasta katutason työtilasta löytyy kolme miestä ja kolme eri yritystä. Paul, Niilas ja Mika  löysivät toisensa Arabuksessa, joka on Taideteollisen korkeakoulun kehittämis- ja koulutuskeskuksen yhteydessä toimiva yrityshautomo.

PAUL LAANE, graafinen suunnittelija, Aqua Design

Paul on taustaltaan markkinointiekonomi, joka ryhtyi graafiseksi suunnittelijaksi omien sanojensa mukaan "vanhemmalla iällä", kolmikymppisenä. Laane - Yrittäminen on aina kiehtonut, ja kun en entisessä työpaikassa päässyt tekemään graafista suunnittelua tarpeeksi, perustin yrityksen. Suunnittelen mm. yritysilmeitä, graafisia materiaaleja, printtimainontaa ja jonkin verran myös interaktiivista viestintää.

Miksi olet Kaj Franckin kadulla?

Tutustuin Niilakseen ja Mikaan -  hyviin tyyppeihin - ja päätimme etsiä yhteistä työtilaa.    Arabianranta kehittyy nopeasti, se on lähellä luontoa, ja alueella on myös meidän alallamme oma statuksensa.  Miinusta taas on se, että joudun käyttämään työmatkoihin juna-bussi-yhdistelmää, mikä vie melkoisesti aikaa.


NIILAS NORDENSWAN, graafinen suunnittelija, Legendes Group Nordenswan

Niilas valmistui Vantaan käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksen graafisen suunnittelun linjalta vuonna 1997. Oman yrityksensä  Oy Legendes Group Ltd:n hän perusti  vuonna  2003. Yritysilmeiden lisäksi hän  suunnittelee mm. julkaisuja, lehtiä  ja nettisivuja ja tekee kuvituksia.

- Yrittäjänä pääsen tekemään sitä, mistä eniten nautin,  Niilas sanoo.

Mikä Arabianrannassa on hyvää?

- Alueen kulttuurihistoria ja TaiK:n läheisyys. Ja  Kaj Franckin katu on todella hyvä kadun nimi! Asun Kontulassa ja käytän työmatkoihin omaa autoa.

 

 


MIKA MYLLYNEVA, kasvimaailmaan erikoistunut kustantaja

Mika luonnehtii itseään moniottelijaksi. Yrittäjäuransa kauppakorkeakoulussa laskentatointa opiskellut mies aloitti kymmenisen vuotta sitten. Nykyisin hänen Myllynevayritystoimintansa painopiste on kustannustoiminnassa.

Kustannusosakeyhtiö Kureerin uusin tuote on Ruukkupuu-lehti, joka on suunnattu erikoiskasvien ja kasvitaiteen harrastajille. - Lehden ympärille on syntymässä  kirja orkideoista ja floristiikan oppikirja. Olen kustantanut myös  bonsai-kirjan, Mika kertoo.

Mikan toinen yritys Greenone tarjoaa muotoilupalveluja ja kehittää erityisesti taidekasveihin liittyviä sisustustuotteita.

Miksi teet töitä Arabianrannassa?

- Oikeastaan se on sattumankauppaa. Olimme puhuneet Paulin ja Niilaksen kanssa yhteisestä työtilasta, ja kun vuokrasopimuksemme Arabuksessa oli loppumassa,  Kaj Franckin kadun työtila osui silmään. Asun Meilahdessa, talvella ajan töihin autolla, kesällä aion fillaroida.

Kolme miestä ovat Mikan mukaan mahtuneet hyvin samaan tilaan. - Ja itse asiassa tilaa olisi vielä ainakin yhdelle.


MERJA ILLAK,  tietotekniikkakonsultti ja -kouluttaja, Helsingin ATK-tuki ja koulutus Oy

Merja on bisneskadun yrittäjistä tuorein:  loppusyksyllä 2005 aloittanut yritys auttaa aloittelevaa yrittäjää kaikissa tietotekniikkaan liittyvissä asioissa.  Merja on tehnyt yhteistyötä muun muassa naisyrittäjyyskeskuksen kanssa.  Hän myös kouluttaa ja neuvoo tarvittaessa   yksityishenkilöitäkin vaikkapa zippauksen, varmuuskopioinnin ja langattoman maailman salaisuuksiin.  Uudella yrittäjällä on vivahteikas tausta:  alun perin Merja on kosmetologi, joka innostui aikuisemmalla iällä opiskelemaan tietotekniikkaa.Illak

Toistaiseksi Merjalla on kotikonttori, mutta työtila on etsinnässä.

Miksi muutit Arabianrantaan?

- Itse asiassa mieheni oli se, joka halusi muuttaa tänne.  Etsimme paikkaa, jossa olisi hyvät ulkoilumahdollisuudet ja  pyöräilytiet. Viikki on lähellä, ja lisäksi meillä on venepaikka Kulosaaren sillan kupeessa. Minä olisin halunnut maalle omakotitaloon,  mutta olenkin viihtynyt täällä yllättävän hyvin.

- Parasta täällä ovat ihmiset: aktiivisia, sosiaalisia ja  asuinalueestaan välittäviä ihmisiä. Omasta mielestäni istun joukkoon kutakuinkin hyvin, Merja hymyilee.

 


Bisneskadun viimeisenä - mutta ei suinkaan vähimmäisenä - on tämän jutun kirjoittajan Sari Tiiron työtila. Hänen teini-ikään kasvanut viestintätoimistonsa toimittaa julkaisuja ja lehtiä ja koordinoi viestintäprojekteja, joissa vaaditaan monipuolista osaamista. Hän tekee töitä verkostoituneesti yhdessä muiden viestinnän ammattilaisten kuten kirjoittajien, valokuvaajien, graafikoiden ja kääntäjien kanssa.

Sari myös asuu perheensä kanssa Arabianrannassa, parin sadan metrin päässä bisneskadulta.

Sarin yrityksestä lisää osoitteessa:  www.optimaoy.fi

Teksti:  Sari Tiiro
Kuvat:  Niilas Nordenswan
17.2.2006