Artek tuli Arabianrantaan

Kaanaankadun varrella on viime kevättalvesta  asti pistänyt silmään suomalaisen muotoilun kenties tunnetuin merkki. On pakko kysyä: Mitä ihmettä Artek tekee Arabianrannan syrjäisimmällä kadulla?

- Meille tämä ei ole lainkaan syrjäkatu, naurahtaa Artekin logistiikasta pääkaupunkiseudulla vastaava Harri Sahlberg. 

- Itse asiassa sijainti on  erittäin hyvä. Meillä on täällä Helsingin seudun asiakkaita palveleva jakeluterminaali, josta asiakkaat voivat halutessaan myös itse noutaa tilaamansa tavarat.

Jakeluterminaalin tulo Arabianrantaan liittyy  logistiikkauudistukseen, jonka seurauksena Artekin   logistiikkakeskus siirrettiin Vantaalta  Turun seudulle yrityksen kalusteita valmistavan huonekalutehtaan viereen.

Artek halusi kuitenkin  parantaa asiakaspalveluaan pääkaupunkiseudulla. Harri Sahlberg surfaili netissä ja etsi tietoa vapaista toimitiloista. Tyhjäksi jäänyt painosali Kaanaankadulla osui sattumalta silmään.

- Tunsimme Arabian alueen luonteen entuudestaan, mutta ajattelimme ensin, etteivät isot kuljetusautomme mahdu kääntymään Kaanaankadun pihalla. Mutta kyllä mahtuvat, eikä Hämeentien pieni ruuhkautuminenkaan neljän tienoilla meitä haittaa, sillä automme ovat silloin ajossa, Sahlberg kertoo.

Samoissa Kaanaankadun tiloissa toimivat myös Artekin omistama design-kalusteiden verhoomo ja Artekin kanssa yhteistyötä tekevä ompelimo Suvitikki.

Sahlbergin mukaan on hyvä, että myös verhoomolle löytyi Arabianrannasta paikka.

- Ihmiset usein kysyvät, miksi meidän  huonekalumme ovat niin kalliita. Kun asiakkaat tulevat tänne ja näkevät, miten ateljeesohva syntyy käsityönä, he alkavat ymmärtää.

Ja ne, jotka pääsevät kurkistamaan  arteklaisten lounastilaan, eivät ole uskoa silmiään. Keittiössä on vaativankin kokin tarpeet tyydyttävä varustus, ja ruokailunurkkaus on luonnollisesti sisustettu aidoilla Alvar Aalloilla. Osa Kaanaankadun henkilöstöstä valmistaa lounaansa itse ja nauttii sen eksklusiivisessa interiöörissä.

- Meillä on varmasti koko firman parhaat taukotilat. Lähdimme siitä, että jos kerran ollaan töissä, siellä voisi olla vaikka kivaakin, Harri Sahlberg hymyilee.

Teksti: Sari Tiiro
Kuvat: Anneli Velho

6.9.2004