PDF Tulosta Sähköposti

15. Voimalamuseo/Helsingin kaupunginmuseo, Hämeentie 163 

Avoinna kesä-elokuussa ma-to 11-16, su 11-16, puh. 310 870 64

www.helsinginkaupunginmuseo.fi

15a. Mylly


Kaupunginmuseon toukokuussa 2000 avautuneeseen uuteen Voimalamuseoon kuuluu kolme rakennusta. Eteläisin on vuonna 1884 korkealle kivisokkelille rakennettu tiilirakenteinen mylly. Sillä korvattiin paikalla sijainnut 1830-luvun puinen mylly ja sen pohjoispuolella sijainnut vuonna 1759 rakennettu kivinen mylly, joka oli purettu 1870-luvun alussa vesilaitoksen turbiinipumppulaitoksen tieltä.

Yksityisillä vuokraajilla ollut mylly siirtyi vuonna 1915 vesilaitokselle ja sen toiminta lopetettiin höyrymyllyjen kilpailun takia kannattamattomana, jolloin 365-vuotinen tapahtumarikas myllytoiminta loppui. Myllykoneisto myytiin huutokaupassa vuonna 1919.

Rakennusta käytettiin lähinnä vesilaitoksen varastona. Rakennus oli vuosina 1974-83 osa Tekniikan museon näyttelyä ja tällöin rakennukseen asennettiin lahjoituksena saatu myllyn vesiratas ja koneisto. Koskien äärellä sijainneita myllyjä jouduttiin useasti korjaamaan tai rakentamaan uudestaan tulvien, tulipalojen ja sotatoimien takia. Myllyn vuokraajat, kaupungin varakkaat ja raatimiehet, hoitivat useasti myös kaupungin Vanhankaupungin krouvia. Mylly oli 1700-luvulla ylivoimaisesti pitäjän suurin. Myllyn yläkerroksessa oli neljä kiviparia, alakerroksessa voimansiirtolaitteet ja kellarissa neljä vesiturbiinia. Viljasäkit kannettiin vintille, josta puiset tuutit johtivat viljan myllyn toroihin. Jauhot kerääntyivät alakerroksen säkkeihin. Myllyn rakentamisen yhteydessä pengerrettiin myllyn ranta-alue, joka rakennettiin uudelleen vuonna 1991.

15b. Vesivoimalaitos


Keskimmäinen tiilirakennus korkealla luonnonkivisokkelilla on turbiinipumppulaitos vuodelta 1876. Rakennuksessa kahden vesiturbiinin käyttämää mäntäpumppua pumppasi putkia pitkin suodatettua vettä kaupungissa sijaitsevaan vesisäiliöön, ns. Eläintarhan vesilinna Alppilaan.

Rakennukseen asennettiin uudet turbiinit vuonna 1902. Sitä laajennettiin vuonna 1910 entisen itäpuolelle sijoitetulla uudella vesikourulla ja sähkölaitoksella, johon sijoitettiin kolmas sähköturbiini ja generaattori. Ne käyttivät sähkövirralla saaren kemiallisessa suodatinlaitoksessa toimivia vedenottamon pienikokoisia keskipakoispumppuja. Myöhemmin virtaa jaettiin muuntajan välityksellä lähistön asuinrakennuksiin. Rakennuksessa on kellarikerros ja sen yläpuolella konesali sekä koko rakennuksen korkuinen turbiinisali. Turbiinihuoneen lattiatason alapuolella on vesitunnelit ja turbiinien hoitotaso.

15c. Höyryvoimalaitos


Turbiinipumppulaitoksen luoteispuolelle valmistui kahden tilapäisen lokomobiilin tilalle vuosina 1889-90 kolmikattilallinen höyryturbiinilaitos (ins. R. Kolster). Tiilirakennusta laajennettiin ja korotettiin vuosina 1930-31 (ilm. kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher), jolloin myös sen koneisto uudistettiin kokonaan. Ainoastaan piippu jäi ennalleen vanhasta rakennuksesta.

Uudessa rakennuksessa oli höyryturbiinigeneraattori ja kaksi höyrykattilaa. Alunperin höyryturbiinilaitoksen avulla tasattiin turbiinipumppulaitoksen vähentynyt kyky pumpata vettä kaupunkiin Vantaanjoen matalan veden aikana. Muutostöiden jälkeen se tuotti sähköä vedenottamolle. Se oli käyttökunnossa 1970-luvun alkuun saakka. Rakennuksessa on generaattorihuoneen alapuolella sijaitseva kellarikerros, sisääntulotaso ja varsinainen kerros, jossa generaattorihuoneen kattila- ja puhallinkone sijaitsevat eri tasoissa.

Rakennuksissa oli 1974-83 Tekniikan museon näyttely. Sen jälkeen ne olivat käyttämättöminä vuoteen 1997, jolloin Helsingin Energia, kaupunginmuseo ja rakennusvirasto aloittivat rakennusten ja koneistojen peruskorjauksen Voimalamuseota varten. KVuodesta 1973 käyttämättöminä olleiden vesiturbiinin ja generaattorin uudelleen käynnistäminen tekee tästä Suomen vanhimmalla koneistolla toimivan vesivoimalan. Voimala syöttää nykyisin ekosähköä Helsingin Energian asiakkaille korkean veden aikana.

Alueella sijaitsi aiemmin useita nyt purettuja varastorakennuksia. Myllyn eteläpuolella oli 1800-1900-luvun vaihteessa joesta sahattujen jäiden varastointiin tarkoitettu tehtailija Aug. Ludv. Hartwallin jääkellarirakennus.

Viimeksi päivitetty 25.09.2009 13:22