Kuninkaankartanonsaari 1913

Ensimmäinen arkeologinen havainto, lähinnä seurantatutkimus, tehtiin vuonna 1913. Tällöin Helsingin vesilaitoksen kemiallisen suodatinrakennuksen laajennustöiden yhteydessä löydettiin Kuninkaankartanonsaarelta, silloiselta Siltasaarelta, kivirakennuksen perustukset. Rakennuksesta kaivettiin esiin 14x9 metrin kokoinen alue. Sen 70-90 cm paksut ja osittain 2 metriä korkeat seinät oli muurattu isoista ja pienistä harmaakivistä ja graniittilohkareista kalkkilaastilla. Lohkareitten saumat oli tiivistetty pienillä kivillä. Myös tiiliä löytyi. Esiin kaivettu osuus käsitti kolme huonetta, joissa oli kaksi tulisijaa. Paikalla kävi Juhani Rinne, mutta kertomusta ei ole jätetty vaan kaikki tiedot ovat päivälehdestä.

Samoin lehdessä mainituista neljästä rahasta ei ole havaintoja sen jälkeen. Raunioista on jäljellä kuuluisan helsinkiläisen valokuvaajan Signe Branderin ottamat valokuvat. Tekniikan museon vesilaitoksen karttakokoelmasta löytyi vuonna 2001 kartta, jossa näkyy kyseisen rakennuksen esille saatu pohjakaava ääriviivoina piirrettynä. Osittain kallion päälle perustettu rakennelma oli ilmeisesti kellari, jota on vaikea yhdistää tunnettuihin rakennuksiin. Sen on oletettu kuuluneen ensimmäiseen, vuonna 1550 rakennettuun kuninkaankartanon kolmitupaiseen rakennukseen, jossa mahdollinen kellari oli kivestä ja yläkerros puusta. Sen hallitseva sijainti pitkittäin itäkosken suuntaisesti saaren korkeimmalla keskikohdalla, kosken entisessä kapeimmassa kohdassa, ja toisen pitkän sivun aukeaminen Vanhankaupunginselälle viittaavat rakennuksen sotilaalliseen tarkoitukseen, keskiaikaiseen talolinnaan. Se on harvoja viitteitä kaupunkiin suunnitellusta linnoituksesta Borgnäs-nimen eli Pornaistenniemen ja siellä mahdollisti 1550 sijainneiden skanssien lisäksi.

Linnoitukseen viittaavaa Helsingeborgh-nimeä käytettiin Helsingeforsin rinnalla kaupungin alkuaikoina. Vuonna 1971 löydettiin edellä mainitun rakennuksen koillispuolelta viemäritöiden yhteydessä 80x120x80 cm:n kokoinen irrallinen muurinosa, joka oli muurattu erikoisista lohkotuista kivistä karkeata soraa sisältävällä lujalla kalkkilaastilla, jossa oli tiilenmuruja. Vuonna 1908 oli vesilaitoksen laajennustöissä, ilmeisesti edellä mainitun kemiallisen suodatinrakennuksen varsinaisessa rakentamisessa, oli löydetty puunuija, tiiliä, kiviä ja poltettua savea.