Ikebananopettaja Riitta ”Riho” Salastie on jo kahden vuoden ajan perehdyttänyt meitä arabianrantalaisia, ja vähän kauempaakin tulleita, japanilaisen kukkienasettelutaiteen saloihin.

Salastie kuvailee ”Klassisen Saga-koulukunnan puolella on käytössä termi kado, Kukkien tie. Se pitää sisällään kukkienasettelun lisäksi myös filosofisen puolen.

Kukkien tie on vastaava elämäntavan ja henkisen kasvun menetelmä kuin samuraiden Miekan tie. Kukkien tien strategiaa voisi vaikkapa kuvailla sanoilla: keskittyminen, ymmärtäminen, tulkitseminen, harmonia, pelkistäminen ja tyhjä tila. Sen kulkeminen puhuttelee suoraan ihmisen sisintä.”

Rihon oma ikebana-ura alkoi, kun hän aloitti Kiotossa ikebana-opintonsa japanilaisen opettajan johdolla vuonna 1987. Kuluneiden 17 vuoden aikana hän on tullut asuneeksi Japanissa yhteensä yli seitsemän vuotta.

Salastie sai ns. kukkanimen, Riho Seishinsai, kun hän suoritti klassisen koulukunnan ikebana -opettajan tutkinnon. Taiteilijanimen alkuosan tavu ri viittaa hänen suomalaiseen nimeensä.

Loppuliite ho on sama kaikilla Saga-koulun opettajilla. Nimen loppuosasta kuvastuu opettajan kotimaa: tavu sei tarkoittaa puhdasta ja shin suurta metsää.

Riho Salastie sai klassisen Saga Goryu-koulukunnan opettajan tutkinnon vuonna 2001 – ainoana  Suomessa. Saga-koulukunnan opettajia on Euroopassakin vain muutama. Klassisen tutkinnon ohella Riho Salastie on suorittanut myös modernin, Sogetsu-koulukunnan opettajan pätevyyden.

Seuraavassa kuvassa Riitta Salastie on Sogetsu-opettajansa ja muiden ikebanistien kanssa talvella 2004.

”Kukkienasettelun yhtenä alkumuotona pidetään buddhalaismunkkien temppeleihin tekemiä uhrikukka-asetelmia. Vielä nykyään Saga Goryu-koulukunnan pääopettaja on aina temppelin pääpappi. Saga Goryu -koulun pääpaikka on Daikakujin shingon-buddhalaisuutta edustava temppeli Kioton Sagassa. Haiku-runouden mestari Basho on kuvannut paikkaa 1600-luvulla runoissaan."

”Useimmat näistä valokuvista olen kuvannut tuon koulun opettajan temppelissä, Yugen-in:ssä, ja sen puutarhassa. Tämä Kiotossa sijaitseva temppeli on yksi Shokukojin alatemppeleistä. Mainittakoon, että Shokokuji on yksi Japanin zen-koulunnan päätemppeleistä. Siellä toimi 1400-luvulla pappina mm. kuuluisa maisemamaalari munkki Sesshu.”

Riho jatkaa ”Klassisen kukkienasettelun periaatteet löytyvät myös useimpien modernien koulukuntien, kuten Sogetsun -perusasetelmien taustalta.

Ikebanan opiskelu on sisäinen prosessi; on opittava katsomisen sijasta myös näkemään. Lähtökohtana ovat perusasetelmat, joiden avulla asetelmille syntyy konkreettinen muoto. Olen kuvannut ja piirtänyt tekemäni asetelmia vuodesta 1987 saakka – yhteensä ehkä satoja asetelmia”.

Ikebana saa innoituksensa ja materiaalinsa luonnosta. Se on myös tilataidetta, sillä asetelmissa on tärkeää myös syvyysvaikutelma ja kolmiulotteisuus.

Oman persoonallisuuden sijaan varsinkin klassisella puolella korostuvat perusasetelmat ja niiden avulla ilmaistu kosmologia kolmen pääoksan taivas – ihminen - maa- avulla. Asetelmissa on tärkeää pelkistäminen – oksien muokkaaminen ja karsiminen. Lopputuloksena on ”artless art” –  luonnonmukaisuuden vaikutelma, joka on tavoitettu prosessin kautta - luontoa uudelleen muokkaamalla ja järjestelemällä.  

Hetkellisyys ja elämän rajallisuus, sen kukoistus ja kuihtuminen, ovat myös erottamaton osa ikebanaa.

Arkkitehti Riho Salastie on ehtinyt väitellä myös tekniikan tohtoriksi. Salastien tekemä tutkimus käsitteli Kioton puukaupunginosan suojeluproblematiikkaa ja se on julkaistu kirjana: Living Tradition or Panda's Cage?

”Hei, muista mainita, että ikebana -innostuneiden kannattaa käydä kurkkaamassa myös yhdistyksemme kotisivuja!” lisää mestari ja poistaa vielä yhden varvun tekeillä olevasta asetelmastaan.

Tutustu suomalaisen ikebana -yhdistyksen toimintaan:
Helsinki Chapter of Ikebana International

Teksti: Anneli Velho
Kuvat: Riho Salastie
18.10.2004