”Meillä on täällä niin kivaa, että ei malttaisi valmistua ja lähteä pois!” eräs opiskelijoista huikkaa vielä perääni, kun olen jo astumassa ulos Arabianrannan värikkäimmästä opinahjosta, HELTECH:in Audiovisuaalisen viestinnän yksiköstä"
Tässä oppilaitoksessa ei opiskelijahuollon tarvitse kantaa huolta opiskelijoiden opiskelumotivaatiosta ja maanitella heitä opintojen pariin. Täällä vaaditaan aimo annos päättäväisyyttä, jotta poikaset saataisiin pukattua pesästä maailmalle.
Opiskelijoiden maailmalle luotsaaminen kuuluu opinto-ohjaaja Arja Oraksen tehtäviin. Veikkaanpa, että Oraksen työpöydän kupeella oleva keinutuoli on tässä tehtävässä ahkerassa käytössä. Ja miksei olisi. Kuuluuhan keinutuoli nykyisin monen synnytysosastonkin vakiokalusteisiin.
”Yhteishaun kautta pyrkijöiden joukosta valitaan meidän pääsykokeeseen noin kolme kertaa se määrä, mitä meille lopulta opiskelijoiksi otetaan. Kokeessa tilanne nollataan ja pääsemme lähtemään liikkeelle AaVeen omista tarpeista” kuvailee Oras hakuprosessia.
Ja selaa samalla esiin viimeisimmät tiedot: ”Tänä vuonna meillä oli hakijoita kaikkiaan 923 ja puolet heistä, tarkalleen ottaen 448, oli valinnut AV-viestinnän ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Valituiksi tuli 82”.
Mediakylpyjä ja iltaopetusta
”Suuntautumisvaihtoehtojahan meillä on viisi: liikkuva kuva, multimedia, digimedia, valokuvaus ja ääni. Kaikkiaan audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoita on noin 250 ja sen lisäksi meillä on 50 Mediakylpylässä opiskelevaa nuorta. 
Mediakylpylä on yksi Helsingin opetusviraston neljästä nuorten työpajasta (muut: Metallica, Sininen Verstas ja WooDoo -verstas). Työpajoissa työttömät helsinkiläisnuoret voivat tutustua työharjoittelun avulla eri ammatteihin ja omiin mahdollisuuksiinsa.
”Tavoitteena on vielä tehostaa tilojemme iltakäyttöä ja siksi meillä on juuri käynnissä haku av-viestinnän perustutkinnon näyttömuotoisen koulutuksen iltalinjalle. Pidämme asiasta infotilaisuuden 1.12.2005. Haku iltalinjalle päättyy tuolloin."
AV-viestinnän iltaopetus
Hiljaista kuin huopatossutehtaalla
Lähdemme Oraksen kanssa tutustumaan paremmin AaVeen toimintaan. Käytävän seiniä peittävät mitä taidokkaimmat hiilipiirrokset. Kurkatessamme autioon kuvataideluokkaan hän pahoittelee: ”Harmi, nyt täällä vaikuttaa hieman hiljaiselta. Viisi toisen vuoden opiskelijaryhmää on juuri lähtenyt puolen vuoden pituisille työssäoppimisjaksoilleen.”
Oras kertoo tavoitteena olevan, että opiskelijat voisivat tehdä lopputyönsä samassa paikassa.
”Oikein hienoja töitä ovatkin päässeet yrityksissä tekemään” huokaa Oras selvää ylpeyttä äänessään ja jatkaa ”Työssäoppimisjakso on nuorelle ponnahduslauta, joka antaa mahdollisuuden saada jalka oven väliin vakituiseen työpaikkaan.”
Los servicios. Caballeros.
Eri opetuskokonaisuuksien tilat sijaitsevat kukin omassa kerroksessaan. Jokaisella kerroksella on omat sisutusmateriaalinsa ja värityksensä.
Vyöhyketeema ulottuu yllättäviinkin yksityiskohtiin: vessojen ovien opasteet ovat eri kielillä: espanjaksi, stadin slangiksi…
Opettajilla on kunnon työskentelytilat jokaisessa kerroksessa. Oras kertoo ”Saimme oikein luksustilat opettajille; joka kerroksessa on opettajien oma solu. Se koostuu yhteisestä palaveritilasta ja sen ympärille ryhmittyvistä opettajien henkilökohtaisista työhuoneista. Aika harvassa paikassa opettajilla on omat työhuoneet!”
”Vierailevia opettajiakin meillä on ajateltu. Heitä varten on suunniteltu ihan oma huonekalu: liikkuva toimisto. Tosin se on saanut meidän suussa jo lempinimen, rollaattori.”
Arjen dokumentointia
Seuraavan kerroksen aulassa on kiinnostava näyttely, jolla juhlistetaan valokuvauksen opettajan Erkki Soinisen 60-vuotispäiviä. Näyttelyn kollaasit kertovat hänen projekteistaan vuosien varrelta.
Yksi projekteista on Karjalan kuva-arkisto, vuoden 2003 EU-projekti. Oras kertoo ”Tavoitteena oli tallentaa kuvaamalla elämää tämän hetken Karjalassa. Opiskelijat lähtivät opettajiensa Kari Helinin ja Erkki Soinisen johdolla tallentamaan Sortavalan ja sen ympäristön elämänmenoa. Kuvasato oli runsas ja huikean hieno.”
”Valokuvat ovat nyt Moskovassa kuva-arkistossa maailmanlaajuisessa levityksessä. Kyseessä on uutiskuvatyylinen kuvapakki.”
Dokumentoinnin arkea
Siirrymme valokuvien kehityspuolelle ja tapaamme työn touhussa olevan Jenny Hölttän (valokuvaus, 1. vuosikurssi). Hän ravistelee kumihanskat kädessä suurta purkkia, joka luultavasti sisältää kehitteillä olevaa filmiä. Hölttä kertoo opiskelusta AaVeessa ”On ollut tosi kivaa ja olen viihtynyt, koska saa tehdä koko ajan jotakin eikä tarvitse vain istua ja kuunnella. Meillä oli harjoitustyön aiheena kuvata liikettä pitkällä ja lyhyellä valotusajalla.” Jenny keksi kuvata teepussia ja kuppia sekä jalkapalloa. ”Kivoja opettajia ja aineita. Luokkakin on kiva.” Valokuvauksen opetustilojen yhteydessä on myös ”digitaalinen pimiö” eli minilabbiskone. Huoneen keskellä, tiskin takana jököttävällä koneella valmistuvat nopeasti paperikuvat niin digitaalisista tiedostoista kuin perinteisestä filmistäkin. Vessanpytyn likastus ja muuta mukavaa.
Vessanpytyn likastus ja muuta mukavaa
Astumme Oraksen kanssa hissiin ja matkaamme seuraavaan kerrokseen. Oras jatkaa: ”TV-studiossamme tehdään opiskelijatöitä. Teemme yhteistyötä mm. Filmiteollisuus Oy:n kanssa tv:n ohjelmatuotannossa. Emme polje hintoja tai kilpaile alan kanssa”. Ja kuinka ollakaan, hissin ovien avauduttua edessämme seisoo koomikko Jope Ruonansuu.
Aloitamme kierroksemme lavastevarastosta. Siellä Maria Hekkala (liikkuva kuva, 2. vsk) häärii sumutepullon kanssa varaston keskellä seisovan vessanpytyn ympärillä. Hänen tehtävänään on meikata se Jopet-Show:hun sopivaksi. Pönttö on jo luontaiselta väriltäänkin ruskea, mutta nyt se on saamassa pinnalleen ylimääräistä patinaa ja elämän jälkiä. Hekkala suihkii sumutepullosta sopivan mustaa väriä ja tasoittelee sitä rievulla.
Siirrymme ns. mustaan laatikkoon. Se on iso, mustaksi maalattu huone. Keskelle huonetta on pingotettu sininen kangas ja katon teräsristikoihin valkoisia kankaita heijastamaan valoa oikeisiin kohteisiin. Muu osa huoneesta täyttyy lampuista ja muista teknisistä härveleistä sekä pikku hiljaa paikalle ruokatauolta saapuvista osallistujista. Täällä jatkuvat pian Jopet-Shown kuvaukset.
Filmiteollisuus Oy:n tuottaja Marko Talli kertoo, että heillä on parhaillaan tekeillä kuusi uutta jaksoa, jotka tullaan esittämään ensi vuoden syyskuussa TV2:ssa. ”Sen verran voin paljastaa, että uusia hahmoja on paljon… Toki vanhat suosikitkin, Kaikkonen ja Baarikärpänen, jatkavat” kertoo Talli.
Jopet-Show TV2:ssa syyskuussa 2006
Peace ja respect sanoi Arttu
Tuottaja Talli innostuu ”Muuten, teimme AV-viestinnän kanssa yhteistyötä myös kuvatessamme MTV3:ssa esitettävää Firmaa”.
Sen viidennessä jaksossa Cogiton toimitusjohtajan, Artun (Tommi Korpela) filosofinen potenssi ja sen myötä kompetenssi ovat hakusessa. Itse-epäilyn hetki kiitää ohi ja Arttu, tuo merkitystalouden ekosysteemin armoitettu akrobaatti, on taas vauhdissa. Hän rientää luennoimaan salin täydelle yleisölle ajatteluanalyysistä, yrityksen viimeisimmästä tuotteistusinnovaatiosta. Visiointi alkaa, kiitos modernin informaatioteknologian, jo taksissa.
”Tässä kohtauksessa jouduimme turvautumaan trikkikuvaukseen. Emme saaneet vapaaehtoisia avustajia niin paljon kuin olisi ollut tarvis. Kuvasimme siksi suurta auditoriota kahdessa osassa: ensin yleisö istui kokonaisuudessaan toisella puolella salia ja siirtyi sitten toiselle puolelle. Takana istuneet siirtyivät samalla eteen istumaan ja päinvastoin. Suuri luentosali näytti täydeltä” paljastaa Talli.
Oras jatkaa ”Niin, meillähän on täällä 300 hengen auditorio täydellisine varustuksineen. Vuokraamme sitä myös ulkopuolisille”.
Paikallisväriä näissä sarjoissa on kuvauspaikkojen lisäksi myös tekijöissä. Molempien sarjojen tuotantotiimiin kuuluu kaksi arabianrantalaista: puku- ja maskeeraussuunnittelija Marjo Federley ja ohjaaja Rike Jokela.
Median mestarit
Valokuvauksen 1. vuosikurssin opiskelijoista koostuva ryhmä, Eikka ”Nisse” Pietilä, Roope Salonen ja Toni Kilpinen, on juuri aloittamassa kuvaussessiota pimeässä valokuvausstudiossa. Valkea taustakangas on jo viritettynä. Mitä lie työn alla, hauskaa se ainakin tuntuu olevan.
Anu Mustonen (liikkuva kuva, 2 vsk), Erika Luoto (valokuvaus, 2 vsk) ja Kukka Suonio (valokuvaus, 2 vsk) ovat kuvankäsittelyluokassa tietokoneen äärellä syventyneenä ryhmätyöhön. Näytöllä on viimeistä disainausta vaille oleva juorulehti HOH!:n kansi uskomattomine lööppeineen.
Kuljemme Oraksen kanssa pitkin käytävää, jonka varrella on videokuvan editointisviittejä. Yhdessä niistä ahkeroi André Moustgaard (liikkuva kuva, 2. vsk). Hän on parhaillaan editoimassa eestiläistä Lahemaan luonnonpuistoa käsittelevää lyhytfilmiä. Häiritsen hänenkin keskittymistään tiedusteluillani. ”Kyllä opiskelu on ylittänyt kaikki odotukset!” vastaa Moustgaard kärsivällisesti.
Viimeisimmät pelit ja vehkeet
”Ääniasioita, elokuvaääntä lähinnä” vastaa opettaja Hannu Koski udellessani hänen opetusalaansa. Koski on Heltech:illä tuore kasvo; hän aloitti työt lokakuun alussa.
Mikä oli ensivaikutelma? ”No laitteet ovat huippuhienot; täällä kyllä pystyy tekemään helposti asioita. Näiden laitteiden ohjelmat ovat analogisen maailman kuvia."
"Ehkä olisi hyvä olla myös eräänlainen museo-osasto, jossa opiskelijat saisivat tuntumaa kenttätyöstä; useinkaan todellisessa elämässä yrityksillä ei ole näin hienoja vempeleitä” pohdiskelee Koski samalla kun säätelee edessään olevia vipuja ja seuraa tietokoneen näytöltä tapahtumia.
Arabianrannan moderni barokki
Vaikuttava kierros kansan Legotalotaloksi nimeämässä Audiovisuaalisen viestinnän yksikössä päättyy ja Oras saattaa minut rakennuksen kulmalyhtyyn. Se on vaikuttava, neljän kerroksen korkuinen lasiaula, jonka ulommaisessa nurkassa on hulppea portaikko. Kierros saa arvoisensa loppuhuipennuksen.
Portaikko on rakennuksen suunnitelleen Pentti Kareojan (arkkitehti SAFA) sanoin ”moderni sovellus barokkiportaista”.
Mikäpä
muu tyylisuunta sopisikaan paremmin AV-viestinnän henkeen kuin
lavastus- ja näyttämötaiteen keinoja suvereenisti soveltanut barokki?
Heltech:in Audiovisuaalisen viestinnän yksikkö
Muotoilijankatu 3, 00560 Helsinki
Kotisivu
Sijainti kartalla
Rakennuksen valmistumisvuosi: 2002
Tilaaja: Helsingin kaupungin opetusvirasto
Rakennussuunnittelu: ARK-house arkkitehdit Oy
Sisustussuunnittelu: Sisustusarkkitehtitoimisto Gullsten-Inkinen
Sisääntuloaulan taideprojekti: taiteilija Marja Kanervo
AV -viestinnän yksikölle myönnettiin vuoden 2002 teräsrakennepalkinto
Marja Kanervolle myönnettiin vuoden 2001 kuvataiteen valtionpalkinto
Teksti ja kuvat: Anneli Velho
9.11.2005
